Hienosti hihnassa

Kotiovesta ulospääseminen on koiralle portti maailmaan, jossa tapahtuu koko ajan. On vastaantulevia ihmisiä, vastustamattomia hajuja ja toisia koiria. Koira vetää päästäkseen nopeammin mielenkiintoiseen kohteeseen ja taluttajan osa on juosta perässä.Koirat tottuvat nopeasti hihnan kiristymisen aiheuttamaan kiristävään tunteeseen kaulassaan ja tällöin vetäminen jatkuu pelkästä tottumuksesta – koira ei ole ikinä oppinut kulkemaan löysällä hihnalla eikä se myöskään tiedä, että sen kuuluisi niin tehdä. Lisäksi ikävä tunne kaulassa voi saada koiran vetämään yhä kovempaa, jotta se pääsisi kipua karkuun.

Vetämisen seuraukset

Jos koira tottuu kireään taluttimeen ongelma ei paitsi jatku, vaan sen korjaaminen myös vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Usein kuitenkin on niin, että vetävä koira kiristää hihnan lisäksi myös omistajan hermoja. Koira aistii ihmisen stressin ja alkaa mahdollisesti vetää vielä kovemmin pyrkiessään kauemmas hermostuneesta omistajastaan. Vetämisestä voi seurata fysiologisia muutoksia kaulan, niskan ja selkärangan alueelle. Koira ei useinkaan osaa kertoa mihin sattuu, joten kipu voi ilmetä vasta vuosienkin päästä. Jos koiralle on päässyt muodostumaan ongelmia selkärankaan kiskomisen vuoksi, koulutuksen lisäksi on syytä ottaa yhteyttä pätevään koirahierojaan.

Vauhti hiipumaan treenin avulla

Kun omistaja on tehnyt päätöksen opettaa koiran tepastelemaan hihnassa rauhallisemmin, tärkeintä on ettei koira enää koskaan pääse eteenpäin vetämällä. Jos taluttaja pysähtyy vain tilanteesta riippuen, ei koira opi olemaan vetämättä ja ongelma jatkuu. Jos koira vetää, voi taluttaja joko pysähtyä ja odottaa, että koira ottaa edes yhden askelen takaisinpäin, tai vaihtoehtoisesti vaihtaa suuntaa. Jos koira löysää itse hihnan palaamalla kohti taluttajaa, voi sen maalaisjärkeä käyttäen satunnaisesti päästää haluamaansa kohteeseen. Tällöin kannattaa kuitenkin kulkea ripeästi, jotta hihna ei kiristy uudelleen.

Koiraa kannattaa palkita makupaloin löysällä taluttimella kulkemisesta. Harjoittelu tulee aloittaa häiriöttämässä paikassa, jossa koiran on helppo keskittyä. Palkkiona kannattaa etenkin vaikeissa tapauksissa käyttää jotakin erityisen maistuvaa, jotta koira on motivoitunut ja innokas työskentelemään. Koiran turhautumisen ennaltaehkäisemiseksi harjoittelu tapahtuu pienissä pätkissä kerrallaan.

Kieltämistä tai koiran nimen hokemista ei tule käyttää, sillä koira ei opi sillä tavoin muuta kuin olla reagoimatta kieltoihin tai nimeensä. Taluttimesta ei missään nimessä kannata nykiä koiraa, sillä sekään ei opeta koiraa toimimaan ihmisen haluamalla tavalla. Se voi jopa opettaa koiran pitämään hihnan mahdollisimman kireällä, sillä ennen nykäisyä hihna löystyy hetkeksi ja heti taluttimen löystymisen jälkeen koira saa nykäisyn muodossa rankaisun löysällä taluttimella kulkemisesta.

Jotta koira voi oppia kulkemaan kauniisti taluttimessa, on sen välillä päästävä purkamaan intoaan myös vapaana jaloitellen. Koiraa ei tule pitää liiallisessa kontorollissa lenkkienkään aikana, sillä hajujen nuuskiminen ja ympäristön tarkkailu on koiralle tärkeää ja koira saa välillä puuhailla omiaan, kunhan se tekee sen taluttimen ollessa löysällä.

Koulutuksen apuvälineet

Koska koira saattaa vetää kovempaa, jos kaulapannan kiristyminen tuo tukalan tunteen sen kaulan aluelle, voi apu löytyä napakoista valjaista, joiden rintaosa on tarpeeksi alhaalla. Vauhti hiljenee kummasti, kun valjaat tuntuvat mukavalta päällä eikä vetäminen enää satu.

Jos vetämisongelma on paha, voi alkuun käyttää kuonopantaa. Kuonopannan tehokkuus perustuu siihen, että hihnan kiristyessä se kääntää koiran pään kohti taluttajaa. Kuonopannan lisäksi on kuitenkin muistettava myös peruskoulutus, jotta pannan käytön ei tarvitse olla jatkuvaa.

Markkoilla on myös vedonestovaljaita, jotka kiristyvät kainalon kohdalta koiran vetäessä. Koska vedonestovaljaat toimivat sillä periaatteella, että koira lopettaa vetämisen, kun se tuntee pienen kivun kainalossaan, eivät nämä valjaat välttämättä toimi koiralla, joka on jo tottunut kaulapannan tuomaan kipuun.

Kontakti on kouluttamisen perusedellytys

Kontaktiharjoituksien avulla koiran saa kuulolle tilanteesta riippumatta. Jos kontakti ei toimi, on muulla koulutuksella niinikään heikot edellytykset edetä. Oma-aloitteinen kontakti, eli se että koira on tietoinen siitä mitä sen omistaja tekee ja pyrkii pysymään lähellä, on tärkeää. Kontaktiin kannattaa kuitenkin liittää myös vihje, jolla saa koiran huomion vaivattomasti, kun tilanne niin vaatii.

KOULUTUSSUUNNITELMA

Harjoitellaan sisätiloissa:

1. Koira palkitaan, kun se katsoo oma-aloitteisesti silmiin ohjaajan ollessa kyykyssä. Pienikin vilkaisu riittää.

2. Koira palkitaan, kun se katsoo oma-aloitteisesti silmiin ohjaajan seistessä sen edessä. Pienikin vilkaisu riittää.

3. Koira palkitaan, kun se katsoo silmiin ohjaajan peruuttaessa. Koira voi kävellä perässä, mutta se ei ole välttämätöntä, pelkkä katsekontaktikin riittää. Koira kuitenkin hakee palkan ohjaajalta sen sijaan, että se viedään koiran luo.
4. Ohjaaja kävelee eteenpäin. Koira palkitaan, kun se katsoo ohjaajaa kasvojen alueelle. Ohjaaja voi pysyä liikkeessä eli kävellä eteenpäin myös palkitsemisen hetkellä.
5. Liitetään vihje -esimerkiksi ”katso” tai koiran nimi- koiran katsoessa silmiin (joko liikkeessä tai paikoillaan). Vihjeen sanomisen jälkeen koira palkitaan.
6. Vihje sanotaan, kun koira ei vielä katso kohti. Kun koira reagoi vihjeeseen se palkitaan. Jos tämä ei vielä toimi, jatketaan kohdan 5. harjoittelua.

Harjoitellaan rauhallisessa paikassa ulkona:

    7. Koira palkitaan, kun oma-aloitteisesti se katsoo silmiin. Pienikin vilkaisu riittää

    8. Koira palkitaan, kun se oma-aloitteisesti katsoo silmiin ohjaajan peruuttaessa.

    9. Koira palkitaan, kun se oma-aloitteisesti katsoo kasvojen alueelle ohjaajan kävellessä eteenpäin.

   10. Vihjesana sanotaan koiran katsoessa silmiin. Tämän jälken koira palkitaan.

   11. Vihjesana sanotaan, kun koira ei vielä katso kohti. Kun koira reagoi vihjeeseen, se palkitaan välittömästi.

Harjoittelua jatketaan eri ympäristöissä ja harjoitellaan myös häiriössä. Eri harjoittelupaikkoja ja häiriötekijöitä suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon, että haastavuutta lisätään pikkuhiljaa. Hyviä harjoittelupaikoja ovat esimerkiksi hiekkakuopat, isot parkkipaikat, metsät sekä lenkkipolut ja lopulta voi harjoitella myös lähempänä kaupunkia. Häiriötekijöinä voi käyttää esimerkiksi lapsia, hölkkääjää, pyöräilijää, mopoja, hiihtäjää ja toisia koiria. Mitä useammassa paikassa harjoitellaan ja mitä enemmän häiriöharjoittelussa käytetään mielikuvitusta, sitä paremmin koira oppii käyttäytymään yllättävissäkin tilanteissa.

HIHNAKÄYTTÄYTYMINEN

KOULUTUSSUUNNITELMA

Harjoitellaan rauhallisessa paikassa ulkona

1. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 2m.

2. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 4m.

3. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 6m.

4. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 10m.

5. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 15m.

6. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 20m.

Harjoittelua jatketaan eri ympäristöissä ja harjoitellaan myös häiriössä. Ympäristö- ja häiriöharjoittelussa voi käyttää samankaltaisia paikkoja kuin kontaktiharjoittelussa.

Mikä ihmeen naksutin?

Naksutin on ehdollinen vahviste, jonka ääni toimii selkeänä merkkinä koiralle, että se on toiminut oikein ja palkkio on tulossa. Kun naksutinta käytetään koulutuksen apuvälineenä, on ajoitus helpompaa ja harjoittelu pääsee etenemään.

Naksuttimella kouluttaessa pyritään siihen ettei koiraa tarvitse houkutella makupalalla, vaan makupala tulee näkyviin vasta naksauksen jälkeen. Tällä tavoin koira ottaa kontaktin ohjaajaansa ja oppii nopeammin, kun koulutus ei ole pelkkää makkaran jahtaamista.

Naksutin toimii paremmin kuin pelkkä kehu, sillä sen ääni on erottuvampi ja ajoitus on helpompaa. Kehun merkitys on koiralle usein erilainen kuin naksauksen ääni. Saatamme kehua koiraamme useita kertoja päivässä, mutta koiraa ei kuitenkaan palkita jokaisen kehun jälkeen. Kuullessaan kehun koira siis tietää toimineensa oikein, muttei automaattisesti ala odottamaan palkkiota, joten kehusana ei näin ollen ole ehdollisen vahvisteen asemassa. Kehumista toki saa - ja tulee - käyttää koiran kanssa aikaa vietettäessä, mutta uusia asioita opetellessa naksutin saa koira motivoitumaan paremmin kuin pelkkä kehu.

Tehokas palkkio = tehokas naksutin

Jokaisen naksauksen jälkeen seuraa palkkio. Jotta koira on valmis työskentelemään naksauksen kuullakseen, on palkkion oltava jotakin erityisen hyvää. Useimmiten toimiva palkkio on lihaisa ja pehmeä herkkupala, mutta harjoiteltavasta toiminnosta riippuen, se voi olla myös koiralle mieluinen lelu.

Ennen kuin palkkiota käytetään koulutuksessa, on testattava, että se on koiralle kyllin mieluinen. Jos palkkio on esimerkiksi koiran omaa kuivamuonaa, on se usein liian tavanomainen koulutukseen käytettäväksi. Koiraa koulutetaan pienissä pätkissä ja näiden hetkien ajan koiran on oltava intensiivisesti mukana koulutuksessa. Jos palkkio ei ole tarpeeksi hyvä, koira alkaa etsiä mielenkiintoisempia asioita ympäristöstään eikä jaksa keskittyä harjoitteluun. Jos naksutinta käytetään, kun koira ei ole kiinnostunut harjoittelusta, menettää se pikkuhiljaa tehonsa eikä koulutus pääse etenemään.

Koulutuksen suunnitteleminen

Naksuttimella koulutetut koirat ovat motivoituneita, innokaita ja oma-aloitteisia. Parhaimmillaan naksutinkoulutus on sitä, että voit aivan eleettä odottaa, että koira oma-aloitteisesti tai sattumalta suorittaa haluamasi toiminnon ja tämän tehdessään voit välittömästi naksauttaa. Ennemmin tai myöhemmin koira alkaa tarjota toimintoa, josta se on naksauksen ansainnut. Tällä tavoin oppiminen on nopeampaa, ja mikä tärkeintä, pysyvää.

Koiralta ei kuitenkaan aina tule vaatia heti alkuun valmista suoristusta, vaan opeteltava asia jaetaan pieniin osiin. Esimerkiksi seuraamista harjoitellessa koiran voi ensin palkita pelkästä katsekontaktista, edeten pikkuhiljaa siihen, että ihminen liikkuu ensin taaksepäin ja sitten vasta eteenpäin. Kun koulutus rakentuu eri tasoista, on kouluttaminen selkeämpää ja mahdollisen ongelman tullessa vastaan, kouluttaja voi paremmin todeta, mitä kohtaa pitää hioa ja jakaa mahdollisesti vielä pienempiin osiin.

Ajoitus - kaiken a ja o

Jos naksaus tulee puolikin sekuntia myöhässä, saatetaan vahvistaa jo väärää asiaa. Etenkin noutoa harjoitellessa ajoitus on äärimäisen tarkkaa, sillä myöhässä oleva vahviste saattaa vahvistaa kapulan pidon sijasta sen ulos sylkäisemistä.

Mitä tarkempi ajoitus on, sitä nopeammin koira oppii. Naksauttaminen on kuin ottaisi kameralla kuvan – mitä kuvassa näkyy, sitä on vahvistettu. Liian aikainen naksaus on yleensä parempi kuin liian myöhään tuleva, sillä koira on jo yleensä valmistelemassa liikettä.

Tarkka ajoitus vaatii kouluttajalta nopeaa reagointia sekä hyvää keskittymiskykyä. Ajoitusta voi harjoitella erilaisin ilman koiraa tehtävin harjoituksin, kuten heittämällä pallon ilmaan ja naksauttamalla, kun pallo on kaikista korkeimmassa kohdassa.

Naksuttimen käyttöönotto

Naksuttimen merkityksen opettamiseen tarvitset naksuttimen lisäksi pieniksi pilkottuja ja maistuvia makupaloja. Voit jakaa namit muutamaan eri kasaan, niin että yhdessä kasassa on noin kymmenen makupalaa.

Voit ottaa kaikki namit yhdestä keräämästäsi kasasta käteesi ja antaa herkut koiralle niin, että juuri kun koira ottaa namin suuhunsa, naksautat. Jotta koira ei kiinnittäisi liiaksi huomiota naksuttimeen, voit pitää sitä taskussasi tai selkäsi takana ja palkita koiran toisella kädellä. Kun koira on syönyt edellisen herkkupalan, sille annetaan välittömästi uusi nami naksauksen kera. Kun koiralle on annettu kymmenen makupalaa, voidaan pitää pieni tauko ja jatkaa hetken päästä uudelleen vastaavalla tavalla.

Kun edellämainitulla tavalla teet naksuttimen opettamista ehdolliseksi vahvisteeksi muutaman kerran päivässä noin parin päivän ajan, on naksutin valmis käyttöönotettavaksi koulutuksessa.

Huomioitavaa

Muistathan, että jos naksautat vahingossa väärään aikaan, sinun tulee silti palkita koirasi, jotta naksutin ei menetä merkitystään. Jos tällaisia virheitä tapahtuu usein, kannattaa vielä petrata ajoitustasi erilaisin ilman koiraa tehtävin harjoituksin tai helpottaa harjoitusta hetkellisesti niin, että pääset naksauttamaan oikeaan aikaan. Muussa tapauksessa koira voi oppia väärän tavan toimia.

Naksaus lopettaa toiminnon, joten esimerkiksi maahanmenoa harjoitellessa koira saattaa heti naksauksen äänen kuullessaan ponkaista ylös. Ei haittaa, vaikka koira ehtisikin nousta ylös, jos naksauksen ääni on kuitenkin tullut vielä sen ollessa maassa. On kuitenkin parempi, jos se palkkion saadessaan olisi vielä makuullaan, joten kannattaa asettua niin, että voit palkita koiran nopeasti. Esimerkiksi maahanmenoa harjoitellessa voit aluksi olla kyykyssä.

Hellepäivän hätävara

Bokseri on siitä mielenkiintoinen koirarotu että se ei pahemmin välitä kylmästä muttei myöskään siedä kuumaa. Bokseri on siis +15C asteen koirarotu, paitsi sängyssä peiton alla vallitseva lämpötila on aina optimi.

Hieman skeptisesti olen suhtautunut lemmikkien viilennystuotteisiin mutta viimekesäiset >33C asteen lämpötilat saivat huomaamaan että kotosuomessakin voi olla kuuma ja sittemmin on vielä autokin vaihtunut ilmastoimattomaan malliin. Helmille hankittiin siis Aqua Coolkeeper viilennyspanta ja koska mittari näytti +23C astetta päätin koeajaa vempeleen.

Panta on pehmeää kangasta ja siinä on tarrakiinnitys. Panta on ehkä harhaanjohtava nimitys koska tästä pannasta ei koiraa taluteta, kyseessä on siis pikemminkin kylmäkallekauluri. Kuivana soviteltaessa se on koiran kaulaan reilun kokoinen mutta turpoaa märkänä, joten niin sen kuuluukin olla. Kankaan sisällä on raemaisia pikkukuulia, tuovat tunnustelemalla mieleen pakkausten silica gel-pussukoiden rakeet.

Sadevesitynnyri toimittaa liotusastian virkaa.

Hei hei, sinne vaan...

Kaveri on varttitunnissa hieman pulskistunut.

Tiskausoperaation jälkeen naarasin vettävaluvan Coolkeeperin tynnyrin pohjalta (ei muuten kellu!) ja totesin että panta oli turvonnut noin sentin paksuiseksi. Rajusti pantaa ei raaski kiertää kuivaksi koska kangas oli aivan pinkeänä sisällön turvottua. Tyydyin pyyhkimään käsin isoimmat vedet pannan pinnasta koska ulkona oltiin. Jos tilanne vaatii että pannasta ei varmasti valu tippoja ympäristöön se kannattaa varmaan kuivata pinnasta pyyhkeellä.  Helppo käyttää ja helppo myöskin uskoa viilentävään vaikutukseen kun tuotetta käsissään pyörittelee. Nyt toivotaan kovia helteitä että päästään testaamaan vekotinta tositoimissa.

Siististi cool, kuten Pelle Miljoona tähän sanoisi.

Uuden pennun tarvikeopas

Uuden pennun hankkijaa kohtaa eläinkauppojen hyllyjen välissä melkoinen runsaudenpula. Tuotteita on tuhatmäärin koiranrattaista sähköhammasharjoihin. Kaikki uusi tuntuu kiinnostavalta mutta mikä on oikeasti tarpeellista heti pennun saapuessa?

Pentua noutaessa on hyvä olla mukana kaulapanta ja talutin, vaikkei tuore perheenjäsen varmasti aikuisen koiran lailla taluttimessa kävelekään. Kaulapannan sijaan voi pikkupennulla hyvin käyttää myös valjaita. Kaulapannan ja valjaiden väliltä valitseminen on puhtaasti makuasia ja on ihan järkevää totuttaa pentu pienestä molempiin.

Hyvä kaulapanta on kuristamaton ja keveä jossa ei ole turhia häiritseviä osia. Pannassa on hyvä olla säätövaraa, sillä varsinkin isojen rotujen pennuilla pantaa saa säätää suuremmaksi viikottain. Pennun valjaiksi sopivimmat ovat ns. Y-valjaat joissa kulkee hihna etujalkojen välissä ja säätövaraa löytyy sekä kaulanympäriltä että vyötäröltä. Paras talutin on vähintään 180 cm mittainen tavallinen hihna jonka taluttajan päässä voi olla tavallinen käsikahva tai sitten toinen lukko, jolloin taluttimen pituutta voi säätää tilanteen mukaan. Hihna voi olla materiaaliltaan nylonia tai nahkaa, mutta on hyvä tietää että nahka maistuu pennun suussa hyvältä ja saattaa innostaa koiraa puremaan talutinta. Flexiksi kutsuttu kelatalutin ei sensijaan pennun taluttamiseen sovi. Pennulle kannattaa hankkia useamman metrin mittainen pitkä talutin eli liina, jonka avulla tutkimusretket ja luoksetuloharjoitukset sujuvat turvallisesti kaupunkioloissakin.

Koiranpentu haetaan usein matkan taka,a joten heti alussa on tarvetta kuljettaa pentua autossa tai junassa. Lyhyellä matkalla pentu kulkee levollisimmin rauhallisen aikuisen sylissä, mutta myös jonkinlaiselle kuljetusboksille tai häkille voi olla tarvetta. Muovinen kuljetusboksi on hyvä vaihtoehto pennulle ja sama kuljetuspaikka käy pienelle rodulle aikuisenakin. Muoviboksi on helppo pitää puhtaana, se ei rämise ja se tarjoaa mukavasti näkösuojaa pennulle uteliailta katseilta. Turvavyöt ja muu kiinni sitominen ei pienelle pennulle sovi vaan pentu saattaa ympäri pyöriessään satuttaa itseään.

Kotona koiralla on hyvä olla valmiiksi mietitty oma lepopaikka joka voi olla iso häkki tai peti. Koiranpennun häkkikoulutus tapahtuu kuin itsestään kun huonetilassa on aina mukavaksi lepopaikaksi sijattu reilun kokoinen häkki jonka ovi on aina auki. Näin pentu oppii kuin itsestään että häkki on turvallinen soppi jossa on hyvä ottaa nokoset, eikä koira myöhemmin hätkähdä jos se suljetaan häkkiin esimerkiksi matkustaessa, näyttelyssä tai eläinlääkärillä. Häkin pohjalle voi laittaa pehmikettä mielin määrin ja erilaisia pehmopetejä, alustoja, pyyhkeitä ja tyynyjä löytyy niin lemmikkitarvikeliikkeistä kuin usein omasta liinavaatekaapistakin. Pedin voi valita oman maun mukaan mutta tietenkin pennun pedissä hyviä ominaisuuksia ovat kestävä pintamateriaali ja vesipesun mahdollisuus.

D.A.P.-feromonihaihdutin on pistorasiaan kiinnitettävä laite, joka helpottaa pennun sopeutumista uuteen kotiin. Laite haihduttaa huoneilmaan vastaavaa feromonia jota erittyy luontaisesti mm. emän nisien välistä. Feromoni tyynnyttää ja rauhoittaa pentua, sen on helpompi nukkua yönsä ilman sisarusparven ja emän tuomaa turvaa ja rauhallinen mieliala auttaa sopeutumaan kaikkiin uusiin asioihin. D.A.P.pia on saatavilla myös pantaversiona ja jotkut kasvattajat luovuttavatkin pennut valmiiksi D.A.P.-panta kaulassa. D.A.P. on hyväksi todettu ja suositeltava tuote josta ei ole ainakaan mitään haittaa, eikä vara venettä kaada, kuten vanha viisaus sanoo.

Pennulle on hyvä miettiä vakituinen ruokailupaikka jossa on sen ruoka- ja juomakuppi. Säännölliset ruokinta-ajat ja rutiinit nopeuttavat pennun oppimista talon tavoille. Ruoka- ja juomakuppi voi olla käytännössä mikä tahansa astia. Mitä isompi juomakuppi on sitä pidempään vesi säilyy raikkaana. Joillakin pennuilla on tapana leikkiä juoma-astian kanssa ja etenkin muoviset juomakipot tuntuvat ajautuvan tulilinjalle. Silloin raskas keraaminen astia on paras vaihtoehto.

Pennulla tulee olla valmiina ruokaa, jonka on hyvä olla ainakin kodinvaihdon ensipäivinä samaa mitä se on tottunut syömään kasvattajan luona. Moni kasvattaja antaa hieman tuttua ruokaa pennun mukaan. Terveellisin ja turvallisin tapa ruokkia koiranpentua on monipuolinen raakaravinto eli pääasiassa käsittelemätön raaka liha ja luut. Raakaruokintaan pentu siirretään turvallisimmin kertaheitolla, sillä raakaruoka ja kuivamuona joutuvat ruuansulatuksen aikana törmäyskurssille ja ongelmia voi aiheutua. Raakaruokinnan sivutuotteena pentu saa kuin itsestään paljon sallittua pureskeltavaa luiden muodossa. Pennulla kannattaa aina olla saatavilla sallittua ja riittävän houkuttelevaa purtavaa, jolloin kielletyt tavarat jäävät rauhaan automaattisesti. Tällaisiksi ajanvieteluiksi sopivat hyvin esimerkiksi isot ydinluut.

Koirille on tarjolla valtava valikoima erilaisia leluja ja aktivointia. Isot aidot luut ovat kiistatta paras lelu sillä niiden pariin pentu on helppo jättää aktivoimaan itseään, ne pitävät huolta hampaista ja ovat vieläpä terveellistä ravintoa. Hyviä leluja ovat myös erilaiset luonnonkumista valmistetut aktivointilelut kuten Kongit, köydet ja fleeceletit. Tarjolla on valtavasti teollisia puruluita sekä erilaisia "hampaanhoitoleluksi" tarkoitettuja muovinpaloja. Kun asiaa hetken miettii niin ymmärtää että koiranpentu saisi olla melkoinen fakiiri jotta se ymmärtäisi mikä muovinpala on pureskeltavaksi tarkoitettu ja mikä on vaikkapa television kaukosäädin. Kun koiran lelut ovat luonnonmateriaaleista valmistettuja ja kodin irtaimistosta erottuvia, on pennun puremistarmo helpompi kohdentaa sallittuihin asioihin.