Hienosti hihnassa

Kotiovesta ulospääseminen on koiralle portti maailmaan, jossa tapahtuu koko ajan. On vastaantulevia ihmisiä, vastustamattomia hajuja ja toisia koiria. Koira vetää päästäkseen nopeammin mielenkiintoiseen kohteeseen ja taluttajan osa on juosta perässä.Koirat tottuvat nopeasti hihnan kiristymisen aiheuttamaan kiristävään tunteeseen kaulassaan ja tällöin vetäminen jatkuu pelkästä tottumuksesta – koira ei ole ikinä oppinut kulkemaan löysällä hihnalla eikä se myöskään tiedä, että sen kuuluisi niin tehdä. Lisäksi ikävä tunne kaulassa voi saada koiran vetämään yhä kovempaa, jotta se pääsisi kipua karkuun.

Vetämisen seuraukset

Jos koira tottuu kireään taluttimeen ongelma ei paitsi jatku, vaan sen korjaaminen myös vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Usein kuitenkin on niin, että vetävä koira kiristää hihnan lisäksi myös omistajan hermoja. Koira aistii ihmisen stressin ja alkaa mahdollisesti vetää vielä kovemmin pyrkiessään kauemmas hermostuneesta omistajastaan. Vetämisestä voi seurata fysiologisia muutoksia kaulan, niskan ja selkärangan alueelle. Koira ei useinkaan osaa kertoa mihin sattuu, joten kipu voi ilmetä vasta vuosienkin päästä. Jos koiralle on päässyt muodostumaan ongelmia selkärankaan kiskomisen vuoksi, koulutuksen lisäksi on syytä ottaa yhteyttä pätevään koirahierojaan.

Vauhti hiipumaan treenin avulla

Kun omistaja on tehnyt päätöksen opettaa koiran tepastelemaan hihnassa rauhallisemmin, tärkeintä on ettei koira enää koskaan pääse eteenpäin vetämällä. Jos taluttaja pysähtyy vain tilanteesta riippuen, ei koira opi olemaan vetämättä ja ongelma jatkuu. Jos koira vetää, voi taluttaja joko pysähtyä ja odottaa, että koira ottaa edes yhden askelen takaisinpäin, tai vaihtoehtoisesti vaihtaa suuntaa. Jos koira löysää itse hihnan palaamalla kohti taluttajaa, voi sen maalaisjärkeä käyttäen satunnaisesti päästää haluamaansa kohteeseen. Tällöin kannattaa kuitenkin kulkea ripeästi, jotta hihna ei kiristy uudelleen.

Koiraa kannattaa palkita makupaloin löysällä taluttimella kulkemisesta. Harjoittelu tulee aloittaa häiriöttämässä paikassa, jossa koiran on helppo keskittyä. Palkkiona kannattaa etenkin vaikeissa tapauksissa käyttää jotakin erityisen maistuvaa, jotta koira on motivoitunut ja innokas työskentelemään. Koiran turhautumisen ennaltaehkäisemiseksi harjoittelu tapahtuu pienissä pätkissä kerrallaan.

Kieltämistä tai koiran nimen hokemista ei tule käyttää, sillä koira ei opi sillä tavoin muuta kuin olla reagoimatta kieltoihin tai nimeensä. Taluttimesta ei missään nimessä kannata nykiä koiraa, sillä sekään ei opeta koiraa toimimaan ihmisen haluamalla tavalla. Se voi jopa opettaa koiran pitämään hihnan mahdollisimman kireällä, sillä ennen nykäisyä hihna löystyy hetkeksi ja heti taluttimen löystymisen jälkeen koira saa nykäisyn muodossa rankaisun löysällä taluttimella kulkemisesta.

Jotta koira voi oppia kulkemaan kauniisti taluttimessa, on sen välillä päästävä purkamaan intoaan myös vapaana jaloitellen. Koiraa ei tule pitää liiallisessa kontorollissa lenkkienkään aikana, sillä hajujen nuuskiminen ja ympäristön tarkkailu on koiralle tärkeää ja koira saa välillä puuhailla omiaan, kunhan se tekee sen taluttimen ollessa löysällä.

Koulutuksen apuvälineet

Koska koira saattaa vetää kovempaa, jos kaulapannan kiristyminen tuo tukalan tunteen sen kaulan aluelle, voi apu löytyä napakoista valjaista, joiden rintaosa on tarpeeksi alhaalla. Vauhti hiljenee kummasti, kun valjaat tuntuvat mukavalta päällä eikä vetäminen enää satu.

Jos vetämisongelma on paha, voi alkuun käyttää kuonopantaa. Kuonopannan tehokkuus perustuu siihen, että hihnan kiristyessä se kääntää koiran pään kohti taluttajaa. Kuonopannan lisäksi on kuitenkin muistettava myös peruskoulutus, jotta pannan käytön ei tarvitse olla jatkuvaa.

Markkoilla on myös vedonestovaljaita, jotka kiristyvät kainalon kohdalta koiran vetäessä. Koska vedonestovaljaat toimivat sillä periaatteella, että koira lopettaa vetämisen, kun se tuntee pienen kivun kainalossaan, eivät nämä valjaat välttämättä toimi koiralla, joka on jo tottunut kaulapannan tuomaan kipuun.

Kontakti on kouluttamisen perusedellytys

Kontaktiharjoituksien avulla koiran saa kuulolle tilanteesta riippumatta. Jos kontakti ei toimi, on muulla koulutuksella niinikään heikot edellytykset edetä. Oma-aloitteinen kontakti, eli se että koira on tietoinen siitä mitä sen omistaja tekee ja pyrkii pysymään lähellä, on tärkeää. Kontaktiin kannattaa kuitenkin liittää myös vihje, jolla saa koiran huomion vaivattomasti, kun tilanne niin vaatii.

KOULUTUSSUUNNITELMA

Harjoitellaan sisätiloissa:

1. Koira palkitaan, kun se katsoo oma-aloitteisesti silmiin ohjaajan ollessa kyykyssä. Pienikin vilkaisu riittää.

2. Koira palkitaan, kun se katsoo oma-aloitteisesti silmiin ohjaajan seistessä sen edessä. Pienikin vilkaisu riittää.

3. Koira palkitaan, kun se katsoo silmiin ohjaajan peruuttaessa. Koira voi kävellä perässä, mutta se ei ole välttämätöntä, pelkkä katsekontaktikin riittää. Koira kuitenkin hakee palkan ohjaajalta sen sijaan, että se viedään koiran luo.
4. Ohjaaja kävelee eteenpäin. Koira palkitaan, kun se katsoo ohjaajaa kasvojen alueelle. Ohjaaja voi pysyä liikkeessä eli kävellä eteenpäin myös palkitsemisen hetkellä.
5. Liitetään vihje -esimerkiksi ”katso” tai koiran nimi- koiran katsoessa silmiin (joko liikkeessä tai paikoillaan). Vihjeen sanomisen jälkeen koira palkitaan.
6. Vihje sanotaan, kun koira ei vielä katso kohti. Kun koira reagoi vihjeeseen se palkitaan. Jos tämä ei vielä toimi, jatketaan kohdan 5. harjoittelua.

Harjoitellaan rauhallisessa paikassa ulkona:

    7. Koira palkitaan, kun oma-aloitteisesti se katsoo silmiin. Pienikin vilkaisu riittää

    8. Koira palkitaan, kun se oma-aloitteisesti katsoo silmiin ohjaajan peruuttaessa.

    9. Koira palkitaan, kun se oma-aloitteisesti katsoo kasvojen alueelle ohjaajan kävellessä eteenpäin.

   10. Vihjesana sanotaan koiran katsoessa silmiin. Tämän jälken koira palkitaan.

   11. Vihjesana sanotaan, kun koira ei vielä katso kohti. Kun koira reagoi vihjeeseen, se palkitaan välittömästi.

Harjoittelua jatketaan eri ympäristöissä ja harjoitellaan myös häiriössä. Eri harjoittelupaikkoja ja häiriötekijöitä suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon, että haastavuutta lisätään pikkuhiljaa. Hyviä harjoittelupaikoja ovat esimerkiksi hiekkakuopat, isot parkkipaikat, metsät sekä lenkkipolut ja lopulta voi harjoitella myös lähempänä kaupunkia. Häiriötekijöinä voi käyttää esimerkiksi lapsia, hölkkääjää, pyöräilijää, mopoja, hiihtäjää ja toisia koiria. Mitä useammassa paikassa harjoitellaan ja mitä enemmän häiriöharjoittelussa käytetään mielikuvitusta, sitä paremmin koira oppii käyttäytymään yllättävissäkin tilanteissa.

HIHNAKÄYTTÄYTYMINEN

KOULUTUSSUUNNITELMA

Harjoitellaan rauhallisessa paikassa ulkona

1. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 2m.

2. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 4m.

3. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 6m.

4. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 10m.

5. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 15m.

6. Koira palkitaan, kun se kävelee löysällä taluttimella 20m.

Harjoittelua jatketaan eri ympäristöissä ja harjoitellaan myös häiriössä. Ympäristö- ja häiriöharjoittelussa voi käyttää samankaltaisia paikkoja kuin kontaktiharjoittelussa.